Tytön ribbineule on vaiheessa. Olen takakappaletta tekemässä.  Suunnittelen sitä mukaa kun edistyy. Ohje on alunperin suuri käsityö-lehdestä. Ohjeessa tehdään pyöröillä ja vähän eri silmukkamäärillä, mutta idea kuitenkin sama.

Muuten on aika mennyt töissä ja välillä kotona .. Ja kotonahan ollaan rennosti..

 Kuten kuvassa näkyy.

Nyt kun mietti jälkeenpäin, (siis jälkiviisas on helppo olla) niin kotona on kummasti rauhoittunut sen jälkeen kun Roope pääsi paremmille metsästysmaille.  Mutta kyllä niihin lemmikkeihin kiintyy kovasti, onhan hoitanut pennusta asti. Kissoissa ja miksei koirissakin on  varsinaisia persoonallisuuksia.

 Roope-kissa oli tosi fiksu. Meillä oli kauan sitten kissa, Nöpö.( poikakissa ),  Nöpö jotenkin onnistui aina olemaan kiipelissä. Kerran Roope sitten naukui kauheasti ja vihdoin tajuttiin, mistä on kyse.. Nöpö oli jostain syystä korkean kuusen.. Ei ihan latvassa, mutta lähellä kuitenkin.  Nöpö oli aivan paniikissa, oli yhden yön puussa, kun ei uskaltanut tulla alas. Seuraavana aamuna viimein tuli. Nöpö hävisi yhtenä syksynä, etsittiin ympäristöstä, mutta epäilen että kettu tms. peto nappasi tai jäi auton alle.. Nöpö hävisi n kolmevuotiaana.

Roopella oli oikea hoivavietti tähän kissaan. Kai eläimetkin vaistoavat, jos ei toinen osaa oikein pitää itsestään huolta. Roope pesi Nöpön päästä varpaisiin, koska katti ei itse siisteydestä perustanut. Niillä oli pesupaikka vanhassa pyykkikopassa. Harmi, kun niistä on vain valokuvia, ei sähköisessä muodossa olevia.

Kun otettiin Misu, niin Roope ei ollut läheskään niin mielissään asiasta.  Kai Misu oli niin itsenäinen ja vähän pomottava tyyppi. Koskaan kissoista ei tullut parhaita kamuja, mutta ihan rauhassa elelivät kun kumpikin sai pitää oman nukkumapaikkansa.

Tällaisia mietteitä tänään. Kaikille oikein mukavaa viikon jatkoa!!