Käsityön iloa

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Kirjoittaja

Hei! Tästä se nyt lähtee ! Olen käsitöihin koukussa ja puikoissa.. Otan mielelläni uusia ideoita ja ajatuksia vastaan.Siis tervetuloa kaikki käsityön ystävät!

Nimeni on Taina, vielä alle nelikymppinen.Olen kahden koululaisen äiti. Lisäksi perheeseen kuuluu Mies , sekä sekalainen määrä nelijalkaisia ystäviä.
Kommentit näkyvät viiveellä.

p.s Ethän varasta kuvia!

Sivut

Käsityön iloa

26.02.2010 - 21:34

Näin sitten kävi. Roope-kissan kunto huononi tasaseen tahtiin. Marraskuussa olin jo yhteydessä eläinlääkäriin, kun näytti siltä että kissa kuihtuu silmissä. Kuitenkin piristyi, joten päätettiin katsoa joulun yli. Nyt tuli sit pakollinen stoppi, ei voinut enää mitään tehdä. Tänään mies käytti kissan tohtorilla. Ilmeisesti munuaisten, haiman ym. toiminta oli hiipunut, mahdollisesti oli tullut ykkösen diabetes. No, eihän näitä voi varmaksi tietää.

Tytöt ovat alamaissa, tottakai. Mutta ymmärtävät kyllä, että mitään ei pystynyt enää tekemään kissan hyväksi.

Mulla on helpottunut olo, surullinen olin silloin marraskuussa.

Kategoria: Lemmikit 13 kommenttia Kommentoi

Minna kirjoitti 26.02.2010 - 21:46

Voi voi... :(

Pikku Possu kirjoitti 26.02.2010 - 21:51

Otan osaa, se on aina rankkaa kun rakas lemmikki lähtee vihreämmille laitumille mutta parempi näin kuin että olisi joutunut pidempään kärsimään

Hepsi kirjoitti 26.02.2010 - 21:57

Voi kuinka ikävää!
Huivin lanka on Wollmeisea, merinoa.

Pirkkis kirjoitti 26.02.2010 - 21:59

On aina rankkaa luopua rakkaasta lemmikistä, mutta välillä se on väistämätöntä :o(. Kunnioitettavaan ikään Roope näytti kuitenkin päässeen ja varmasti paljon muistoja jäi lämmittämään mieltä. Osanottoni!

Pirjo kirjoitti 27.02.2010 - 08:14

Otan osaa - se on aina vaikeaa, vaikka tietääkin, että eläimen elämänkaari on lyhyempi. 18 vuotta on todellakin kunnioitettava ikä. Helpotuksenkin ymmärrän: kun näkee, että toinen on sairas eikä oikeastaan voi tehdä mitään. Tsemppiä tytöille!

Pirena kirjoitti 27.02.2010 - 09:23

Kylläpä olikin teidän kissa hyvin pidetty kun noin vanhaksi eli. Kyllä se lemmikin poismeno on haikeaa, lapsille varsinkin.

pirjopon kirjoitti 27.02.2010 - 12:19

Minun tuli ihan itku. Kissa perheenjäsenenä on niin ihana, että jos sen menettää, niin miten siitä selviääkään. Tsemppiä teille kaikille.

päivi kirjoitti 28.02.2010 - 09:31

Voi tiedän lemmikin pois meno ottaa todella koville,mutta kissallanne on ollut pitkä hyvä elämä...voimia teille kaikille! ollaan just parasta aikaa etelä-suomessa,tänään lähdetään ajamaan kotia kohti...

Päivi kirjoitti 28.02.2010 - 19:52

....kirjoitin sinulle kun oltiin reissussa...tultiin kotio,voi että minulle tuli aivan itku silmään kuin luin tuon sinun kirjoituksesi....kuinka jakselette?

Taina kirjoitti 28.02.2010 - 21:38

Hei!! Kaunis kiitos kommenteista! Ollaan ihan helpottuneita, että kissalla on nyt vaivat poissa. Vähän aiemminkin olisi voinut reagoida, mutta minkäs ihminen luonnolleen voi. Ajattelee vaan, että jospa kisu vielä toipuis. Mut kun stoppi tulee, niin kärsimyksiä ei ole syytä jatkaa.

Kati kirjoitti 28.02.2010 - 21:55

Ikävää on menettää perheen lemmikki, mutta varmasti Roope eli onnellisen elämän.

Irkku kirjoitti 01.03.2010 - 14:24

Oi voi, osanottoni. Lemmikkien rakkaus on niin pyyteetöntä ja puhdasta, että poismeno tuntuu kamalalta ja koti tyhjältä. Toisaalta helpottavaa kun tietää, ettei kisu kärsi enää ja Roope eli varmasti ihanan ja onnellisen elämän.

KAHVIKISSA/ COFFEE CAT ;) kirjoitti 02.03.2010 - 10:51

VOI HARMI!
onneksi jää muistoja ja elihän hän onneksi pitkän elämän ;)